Kotiliesi nro 10/2005
Kuvat: Kimmo Torkkeli
Niskalenkki mediasta

Analyyttinen ote on mediapsykologi Anu Mustosen vahva ase. Sillä hän pilkkoo median kenttää, jäsentää sen vaikutuksia ja taltuttaa lumemaailman peikot.

Tietokoneen ruudun alareunaan ilmestyy kirjekuori. Reaktio on automaattinen: hiiri kouraan ja sähköpostiviesti esiin sormen painalluksella. Samassa syntyy etäläsnäolo, yhteys Jyväskylässä päätteen ääressä istuvaan Anu Mustoseen, joka varmistaa tapaamisen koordinaatit, ajan ja paikan.

Tietotekniikan kehittymisen myötä moni asia on helpottunut ja nopeutunut. Uudet keksinnöt ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä ne sisältävät myös vaaroja ja riskitekijöitä. Mediapsykologille teknologisten sovellusten ripeä leviäminen ja ihmisten mediakäyttäytymisen muutokset tietävät jatkuvaa työsarkaa.

Mediaväkivallasta vuonna 1997 väitellyt Mustonen, 39, on alansa pioneeri, joka tarkastelee ihmisen ja median suhdetta psykologisesta näkökulmasta. Kiinnostus toimittajan työhön syttyi jo varhain, ja heti, kun aakkoset olivat hallussa, Anu ryhtyi rustaamaan satukirjamaisia vihkosia, lehtiä sekä kuvituksia ja lähetti niitä ahkerasti toimituksiin.

”Usko journalistiseen uraan – tai median ketteryyteen – oli lopahtaa jo alkumetreillä, kun Kauppa ja koti -lehti julkaisi postittamani prinsessapiirustuksen vasta kahden vuoden viiveellä”, hän muistelee hymähtäen.

Polvijärvellä Pohjois-Karjalassa varttuneella tytöllä ei ollut lähipiirissä ammatillisia esikuvia, vaan halu ilmaista itseään kirjallisesti on tullut verenperintönä. Sanat ovat suvussa vieneet ennenkin väkeä, aina Eino Leinoa myöten. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tie vei Suomen Ateenaan, Seminaarinmäelle Jyväskylään.

Nykyään Anu Mustonen on haluttu puhuja ja hänen näkemyksiään kuuntelevat niin yhteiskunnallisen päätöksenteon ylin johto, opetus- ja koulutusviranomaiset, järjestöt, seurakunnat, vanhemmat kuin toimittajatkin. Mutta vielä opiskeluvuosina idea yhdistää psykologian ja viestintätieteiden tutkimus herätti monissa kummastusta.

...