Kotiliesi nro 16/2003
Kuvat: Pertti Nisonen
Onnellisen vaeltajan kotiinpaluu

Luonnon voima hehkuu kirjailija Einari Vuorelan kotiseudulla Keuruun Jukojärvellä. Kulttuurisesti arvokas perinnemaisema on nyt vaarassa tuhoutua. Siksi Kristina Tapissier-Määttänen on aloittanut kamppailun isänsä kirjailijakodin säilyttämiseksi.

Ensimmäiseksi katse nauliutuu vanhaan veräjään, jota koristaa pitkistä riu´uista tehty V-kirjain. Se avaa tien edesmenneen Einari Vuorelan kirjailijakotiin, jossa ovat syntyneet sadat luonnon kauneutta ylistävät riimit ja runot. Lasikuistin koristama talo, kellari, aitta, sauna, riihi ja kaivo muodostavat hienon kokonaisuuden, joka virittää tulijan menneen ajan tunnelmiin. Ympärillä kohoaa jylhä metsä, jonka sielua tuulet soittelee, kuten kirjailija itse on kuvannut.

Vuorelan kirjailijakoti Keuruun Jukojärvellä on lumoava keidas. Samalla se on oiva esimerkki kulttuurisesti ja maisemallisesti arvokkaasta paikasta, jonka merkitystä nykypäättäjät eivät tunnu ymmärtävän.

”Isäni toiveena oli, etten myisi Vuorelaa, vaan lahjoittaisin sen Keuruun kaupungille. Näin myös tein isäni syntymän satavuotisjuhlassa, joka pidettiin elokuussa 1989. Kaupunki ei kuitenkaan ole sitoutunut hankkeeseen täysipainoisesti, vaan se on antanut niittyjen metsittyä ja rakennusten rapistua. Olen loputtoman surullinen aina Vuorelassa käydessäni. Vuodesta toiseen olen saanut kuulla lupauksia alueen kunnostamisesta, mutta mitään ei tapahdu”, Kristina Tapissier-Määttänen sanoo.

Hänen mielestään on yllättävää, miten vähän Suomessa uskotaan kulttuurikohteiden vetovoimaan. Muovisia huvipuistoja on rakennettu läjäpäin, mutta aidon ja omaperäisen paikalliskulttuurin tenhon vain harva tuntuu ymmärtävän. Itsekin matkailualalla työskentelevän Kristinan mielestä on jo korkea aika nostaa kulttuurimatkailun statusta Suomessa. Siksi hän on ryhtynyt kampanjoimaan Vuorelan kirjailijakodin sekä muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja matkailukohteiden puolesta.

Korpitrubaduuri ja satukirjailija
Einari Vuorelaa (1889-1972) pidetään yhtenä maamme lyriikan mestareista. Useat lukijapolvet tuntevat – kiitos aapisen – hänen tuotannostaan jo klassikoiksi kohonneet runot Kaivotiellä sekä Vävy. Hienostuneita luonnonkuvia suosivan Vuorelan näkökulma on usein lyyrinen ja haikea, ja musikaalisuus ja tunnelmallisuus ovat hänen tehokeinojaan. Yli 20 runokokoelmaa ja kaksi romaania julkaisseen, korpitrubaduurin lempinimen saaneen runoilijan säkeissä sykkii inhimillisten mielialojen koko kirjo, synkimpiä tunteita myöten.

...