Teatteri nro 4/2003
Kuvat: Sami Perttilä
Mies joka osasi sanoa ei

Käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Jokelaa on kilvan suitsutettu suomalaisen viihteen uusimmaksi kultasormeksi, mutta häntä itseään tunkion kukon narsistinen rooli ei innosta. Teatterissa hän kummeksuu jatkuvaa hullun neron haikailua ja haluttomuutta käsitellä nykyajan ilmiöitä.

Teatteri Jurkkaan lähes sylikkäin ahtautuneet katsojat ovat kahden tunnin tyrskimisen jälkeen haltioissaan. Nokialaiseksi tunnustautuva mies paljastaa vieraskirjassa nauraneensa vatsansa kipeäksi. Syynä on Mobile Horror, mobiilipalveluita tuottavasta it-yrityksestä kertova näytelmä, josta sukeutui tämän kevään halutuin esitys Helsingissä.

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Mobile Horror jatkaa televisiosarjoista – Nahkiaiset, Pulkkinen, Remontti – tuttua linjaa, jolle ovat leimallista musta huumori, inhimillisten heikkouksien läpivalaisu, kekseliäs dialogi sekä tilanteiden yllätyksellisyys. Vaikka Jokela on tv-töidensä ansiosta profiloitunut teräväksi komedian tekijäksi, hän ei itse aluksi tajunnut esikoisohjauksensa syvintä voimaa. Vielä kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa hän julisti lehdistötilaisuudessa, ettei kyse ole naurupommista. Näytelmän aiheet – tietotekniikka, työuupumus sekä bisneksen ja arvojen yhdistämisen vaikeus – eivät äkkiseltään kuulosta hitin reseptiltä, mutta yleisön pidäkkeetön hekotus jo ensimmäisessä ennakkonäytöksessä paljasti täysosuman syntyneen.

Yllättävää on se, että Juha Jokela, 33, debytoi vasta nyt suomalaisella teatterikentällä. Viiveen syy löytyy sylttytehtaalta eli Teatterikorkeakoulusta, jossa ohjaajalinjalla opiskellut Jokela riitaantui opettajiensa kanssa 90-luvun puolivälissä. Koulun tarjoamat opettaja–oppilas -asetelma ja käsitys ohjaajan asemasta eivät vastanneet Jokelan oikeudentajua. Opetuksen sisältämä ohjaajanäkemys ei hänen mielestään riittävästi kyseenalaistanut ohjaustilanteeseen liittyvää vallankäyttöä vaan ylläpiti kuvaa ohjaajasta näyttelijöitä taitavasti manipuloivana ja heitä elämästä enemmän tietävänä näkijänä.

Jokelan mielestä teatterin työtilanteet manipuloimisineen ja painostamisineen pitäisi kyseenalaistaa jo perusinhimilliseltä kannalta.

...