Kotiliesi nro 21/2003
Kuvat: Pertti Nisonen
Suomalaisen teatterin häiriköt

Nostakaamme malja 50 vuotta täyttävälle Teatteri Jurkalle ja sen yltiöpäisille oman tiensä kulkijoille, joista tuli suomalaisen teatterin rakastettuja klassikkoja!

Teatteri Jurkan piskuruiseen lämpiöön ahtautuneet katsojat tuntevat itsensä lottovoittajiksi. Kohta pyörähtää käyntiin Mobile Horror, mobiilipalveluita tuottavasta it-yrityksestä kertova näytelmä, josta sukeutui pääkaupungin halutuin esitys. Helmikuussa ensi-iltansa saanut, kriitikotkin lumonnut naurupommi on myyty loppuun vuoden 2004 lokakuuhun saakka.

Huoneteatteri Jurkan kannatusyhdistyksen jäsen, näyttelijä Ville Sandqvist myhäilee tyytyväisenä: parempaa 50-vuotisjuhlavuoden lähtölaukausta teatteri ei olisi voinut saada. Aikamme ilmiöitä ja ihmissuhteiden kitkatilanteita terävästi valottava komedia nosti pienteattereiden pioneerin jälleen komeasti eturintamaan.

Siinä he nyt ovat, Jurkan suvun räväkkä kvartetti, sisarukset Sakari ja Vappu Jurkka sekä Vapun pojat Ville ja Kalle. Jokainen heistä on urakoinut omalla tavallaan pitääkseen Teatteri Jurkan hengissä. Onneksi, sillä ilman Jurkkia suomalainen teatterihistoria olisi monta elämystä köyhempi.

Mutta palataanpa hetkeksi tarinan alkuun, 1950-luvun alun Helsinkiin, jossa kaksi valovoimaista näyttelijää, äiti ja tytär, etsivät mielekästä työtä. Emmi Jurkka oli maankuulu, yleisön rakastama aikansa tähti, jonka edessä kriitikotkin sulivat. Mutta persoonallinen ja räiskyvä virtuoosi ei sopeutunut isojen teatteritalojen marssijärjestykseen eikä alistunut ohjaajien komentoon.

”Kukaan keskinkertainen ohjaaja ei uskaltanut ottaa Emmi Jurkkaa. Hänelle oli jo syntynyt maine, ettei hän tee kuten ohjaaja käskee, vaan niin kuin hän itse haluaa. Heikko ohjaaja pelkää, että näyttelijä nolaa hänet. Emmissä tämä vaara oli todella olemassa”, Sakari Jurkka kertoo.

...