Kotilääkäri nro 5/2004
Kuvat: Pertti Nisonen
Rouva rahtilaivojen matkassa

Kyllikki Villa on seilannut rahtilaivoilla maailman meriä yli 35 vuotta. Matkustaminen on ollut hänelle tietoinen valinta, eräänlainen protesti paikallaan polkevaa elämää vastaan. – Omaisuuden kerääminen ei ole koskaan kiinnostanut minua, ennemmin olen sijoittanut matkoihin ja muistoihin.

Tapaamista ei ole ehtinyt kulua montakaan minuuttia, kun Kyllikki Villa, 80, ottaa jo esille maapallon. Sormi siirtyy kotimaan kamaralta valtameriä pitkin satamasta toiseen ja päätyy pallon toiselle puolelle, Etelä-Amerikan mantereelle. Sieltä taival jatkuu Panaman kanavan ja Skotlannin kautta takaisin Suomeen.

Reitti on sama kuin Villan seitsemän vuotta sitten tekemällä matkalla, jonka vaiheita hän kuvaa uudessa kirjassaan Vanhan rouvan lokikirja (Like 2004). Kirjallisuuden kääntäjänä elämäntyönsä tehnyt Kyllikki Villa on löytänyt rahtilaivoista ihanteellisen työympäristön, jossa on mahdollista vapautua kiireestä ja kalenterista ja elää auringonnousujen ja -laskujen mukaan.

Idean rahtilaivoilla matkustamisesta Villa sai 1960-luvulla kuultuaan, että se oli edullisin tapa matkustaa Eurooppaan.

– Toimin kolme vuotta WSOY:n pääjohtajan sihteerinä, mutta ajatus työskentelystä kahdeksasta neljään lopun elämääni ei kiehtonut. Työmoraalilleni sopii paremmin, että teen työni oman rytmini mukaan. Ja niin minä, viisivuotiaan lapsen yksinhuoltaja, heittäydyin vapaaksi suomentajaksi ja lähdin tyttäreni ja käännöstyön kanssa rahtilaivalla Gdanskiin.

Kokemus oli kaksikosta niin mukava, että Kyllikki Villa suunnisti seuraavana kesänä Suomen Höyrylaivayhtiöön tiedustellakseen mahdollisuuksia seilata maailmalle. Siitä käynnistyi antoisa ura rahtilaivojen huomassa. Alkuvuosina matkoille osallistui aina myös Saara-tytär.

– Olen usein pohtinut, miten paljon tapani ihmetellä maailmaa mahtaakaan olla peräisin siitä, että aloin matkustaa lapsen kanssa ja katsoa asioita hänen kauttaan. Olisikohan koko matkustamisen ilo edes kehittynytkään samalla tavalla ilman lasta?

...