Kotilääkäri nro 11–12/2004
Kuvat: Päivi Peltonen
Monta pientä elämää

Parempia aikoja odotellessa kannattaa nauttia nykyhetkestä ja pienistä iloista, sanoo muusikko Pirjo Bergström. Puolison kuolema pimensi maailman kymmenen vuotta sitten, mutta työ, suku ja ystävät ovat auttaneet löytämään uudelleen otteen elämänlangasta.

Pirjo Bergström
Helsingin Töölössä sijaitsevan Lallukan taiteilijakodin ylimmästä kerroksesta kantautuu musiikkia, tumma melodia, jossa soi samanaikaisesti outo polte ja hiipivä kaiho. Oven takaa paljastuu piano ja nainen, muusikko Pirjo Bergström. Tunnelma kattoikkunoiden valaisemassa asunnossa on herkkä ja lähes taianomainen, ja kyyneleet kohoavat niin laulajan kuin kuulijankin silmiin, kun Otto Mannisen runosäkeet saavuttavat viimeiset riimit: Lien yksin, on kuin tähtiyössä taas; sun suuteleisin tummaa suortuvaas.

Puolison kuolema muutti Pirjo Bergströmin elämän kertaheitolla ja pakotti hänet ottamaan vastuun omasta elämästään. Vaikka suru oli suuri ja musertava, vaihtoehtoja ei ollut. Elanto oli ansaittava ja keskeneräisiksi jääneet sävellystyöt saatettava loppuun. Työ koitui Pirjo Bergströmin pelastukseksi.

Voimia ovat antaneet myös Hämeen maisemissa sijaitseva piilopirtti, ystävät ja suvun selviytyjänaiset. Eikä pidä unohtaa Googlea, nykynaisen tietolähdettä.

Periaate: jos en saa suurta elämää, haluan monta pientä
– Ehdimme olla Matin kanssa naimisissa 33 vuotta. Kun hän kuoli, kesti kauan, ennen kuin pystyin jälleen uskomaan, että elämä olisi elämisen arvoista. Minua on lohduttanut suuresti ajatus, jonka löysin työskennellessäni Kaarina Helakisan lastenkirjaan pohjautuvassa näytelmässä Annan seitsemän elämää. Tarina kertoo Annasta, Sheheradzaden pohjoisesta sisaresta, joka halusi suuren elämän. Mutta elämä ylimalkaan on pientä, eikä suurta moni saa, niinpä Anna tahtoi monta pientä elämää. Helakisan Annalle kirjoittamasta motosta on tullut itselleni tärkeä periaate. Olen yrittänyt toteuttaa ajatusta omalla kohdallani niin, että nostaisin kulloinkin elämässäni itseäni ilahduttavan asian maailman tärkeimmäksi asiaksi. Jos koko ajan vain haaveilee jostakin suuresta – minkä tietenkin voi tehdä – moni pieni ihana asia saattaa mennä sivu suun. Sitä suurta odotellessa kannattaa nauttia elämän pienistä iloista. Voihan nimittäin olla, ettei sitä suurta koskaan tulekaan.

...