CITY nro 6/1988
Kuvat: Pertti Nisonen
Tarusta totta

Ryhmäteatterin harjoitukset ovat uskomaton yhdistelmä suunsoittoa, sekasortoa, hysteriaa, punnertamista, pianonsoittoa, Leppäkosken huutoa ja Hällströmin visioita, Reiskan rummutusta, lastenhoitoa, lukuharjoituksia, kärsivällistä treenaamista, lavasteiden rakentamista, alapäävitsejä, hintti-imitointia, kaljanjuontia, tupakansavua, käsillä seisomista, irrottelua, analysointia, keskustelua. Suomenlinnaan valmistuva Taru Sormusten Herrasta on loppusuoralla.

– Isä, susta tulis hyvä Gandalf Harmaa!

– Se oli mun poikani Antti, joka sanoi niin. Taru Sormusten Herrasta on sen lempikirjoja, se on lukenut sen jo neljä-viisi kertaa, kertoo Vesa Vierikko.

– No, sitten kun mä kuulin, että Tolkien toteutetaan Suomenlinnaan, niin mä menin Affen luo ja kerroin sille, mitä mun poikani oli sanonut. Joo-o, Affe vastasi venytellen, niin mäkin olen ajatellut. Enkä mä edes tiennyt, kuka helvetti on Gandalf Harmaa!

Seitsemän vuotta sitten, Nauruihmisen aikoihin, istuivat Affe alias Arto af Hällström ja Kari Väänänen Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa, nostivat kuppia ja silmäilivät muureja ympärillään. Suunnittelivat ja herkuttelivat idealla: miten mahtavaa olisikaan tehdä näihin maisemiin J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta... Olisi örkkejä, hobitteja, haltioita. Nähtäisiin velhot, kääpiöt ja saalistavat sudet. Loihdittaisiin maa Mordorin mustine ratsastajineen ja esitettäisiin koko huikea Sormuksen seikkailu! Mikä tarina, mikä näytelmä!

Tänä kesänä tuo seitsemän vuoden hellitty haave toteutuu.

Suomalaista teatterimaailmaa ennenkin hätkäyttänyt Ryhmäteatteri on ryhtynyt suuryritykseen ja tavoilleen uskollisena aikoo jälleen yllättää ja ällistyttää katsojat sekä näyttämön juudakset ja giljotiinikajavat.

...